Mikä on edunvalvontavaltakirja?
Edunvalvontavaltakirja on asiakirja, jolla henkilö voi etukäteen määrätä, kuka hoitaa hänen taloudellisia ja henkilökohtaisia asioitaan, jos hän ei itse siihen kykene esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilan vuoksi. Tämä asiakirja on tärkeä osa varautumista tulevaisuuteen, sillä se antaa mahdollisuuden valita luotettava henkilö hoitamaan omia asioita.
Edunvalvontavaltakirja tulee voimaan vasta, kun valtuuttaja ei enää kykene huolehtimaan asioistaan. Tämä varmistetaan lääkärinlausunnolla tai muulla luotettavalla selvityksellä. Valtakirjan avulla voidaan välttää virallisen edunvalvonnan tarve, joka saattaa olla byrokraattisesti raskas ja kallis prosessi.
Edunvalvontavaltakirjan laatiminen
Edunvalvontavaltakirjan laatiminen on tarkkaa työtä, ja sen tulee täyttää tietyt lailliset vaatimukset. Valtakirjassa tulee olla valtuuttajan ja kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. Esteettömyys tarkoittaa, että todistajat eivät saa olla valtuuttajan tai valtuutetun lähisukulaisia tai puolisoita.
Valtakirjassa on myös määriteltävä, milloin se tulee voimaan. Tämä tarkoittaa, että valtakirjassa on oltava maininta siitä, että se astuu voimaan, jos valtuuttaja ei enää kykene huolehtimaan asioistaan sairauden, henkisen toiminnan häiriintymisen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Ilman tätä mainintaa valtakirja ei ole pätevä.
Valtuutetun valinta ja tehtävät
Valtuutetun valinta on yksi tärkeimmistä päätöksistä edunvalvontavaltakirjaa laadittaessa. Valtuutetun tulee olla luotettava henkilö, joka kykenee hoitamaan valtuuttajan asioita vastuullisesti ja huolellisesti. Valtuutetun tehtäviin voi kuulua esimerkiksi pankkiasioiden hoitaminen, omaisuuden myyminen tai terveydenhoitoon liittyvien päätösten tekeminen.
Valtuutetun toimintaa voidaan valvoa eri tavoin. Valtuutetun on esimerkiksi toimitettava Digi- ja väestötietovirastolle luettelo valtuuttajan omaisuudesta tehtävän alkaessa. Vuosittaista kirjanpitoa valtuutetun ei tarvitse kuitenkaan tehdä ellei niin erikseen määrätä.
Toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu
Edunvalvontavaltakirjassa voidaan nimetä myös toissijainen valtuutettu ja varavaltuutettu. Toissijainen valtuutettu astuu tehtävään, jos varsinainen valtuutettu ei ota tehtävää vastaan tai ei pysty hoitamaan sitä pysyvän esteen , kuten sairauden vuoksi.
On suositeltavaa nimetä ainakin yksi varavaltuutettu, joka ei ole perheenjäsen. Tämä varmistaa, että esteellisyystilanteissa, kuten omaisuuden myynnissä perheenjäsenelle, on käytettävissä puolueeton henkilö. Useamman toissijaisen valtuutetun ja varavaltuutetun nimeäminen on myös mahdollista.
Edunvalvontavaltakirjan sisältö
Edunvalvontavaltakirjassa on tärkeää määritellä tarkasti, mitä asioita valtuutettu saa hoitaa. Taloudellisiin asioihin voi kuulua esimerkiksi pankki- ja vakuutusasiat sekä omaisuuden myynti ja ostaminen. Valtuutetulla ei automaattisesti ole oikeutta hoitaa kiinteistöasioita tai antaa lahjoja, ellei niitä mainita erikseen valtakirjassa.
Henkilökohtaisiin asioihin voi kuulua esimerkiksi hoitoon ja asumiseen liittyvät päätökset. Valtuutettu saa edustaa valtuuttajaa näissä asioissa vain, jos valtuuttaja ei itse kykene ymmärtämään asian merkitystä. Valtakirjassa voidaan myös määritellä, saako valtuutettu antaa tietoja muille ja mitä tietoja hänellä on oikeus saada.
Edunvalvontavaltakirjan päivittäminen ja säilyttäminen
Edunvalvontavaltakirja on hyvä päivittää säännöllisesti, jotta se vastaa aina valtuuttajan nykyisiä toiveita ja elämäntilannetta. Muutokset elämäntilanteessa, kuten avioero tai muutto ulkomaille, voivat vaikuttaa valtakirjan sisältöön ja pätevyyteen.
Valtakirja kannattaa säilyttää turvallisessa paikassa, josta se on helposti löydettävissä tarvittaessa. Valtuutetulle on hyvä antaa kopio valtakirjasta, jotta hän tietää, mitä tehtäviä hänelle on annettu. Lisäksi valtakirjan olemassaolosta ja säilytyspaikasta on hyvä kertoa luotetuille läheisille.